Kuten vanha sanonta kuuluu: "Keskusta pettää aina". Miten niin vain Keskusta? SDP pettää aina. Kokoomus pettää aina. Hallitusneuvottelut ovat vitsi. Tai eivät edes vitsi, ne pilkkaavat demokratiaa.
Kansalainen pääsee vaikuttamaan äänestämällä. Mitä täydellistä tekopyhyyttä. Jos Suomen kansalaisille kerrottaisiin jo koulussa, että valta on niin mainio juttu, että sen saavuttamiseksi teitä kaikkia pitää harhauttaa, huijata ja johtaa harhaan. Mitä jos kerrottaisiin, että Suomi on edustuksellinen demokratia, joka ei tarkoita sitä, että teidän mielipiteillänne olisi merkitystä vaalien jälkeen. Mitä jos kerrottaisiin, että teidän mielipiteenne eivät velvoita edustajianne mihinkään? Mitä jos teille kerrottaisiin, että hallitusohjelmasta on tullut niin merkittävä poliittisen ohjauksen väline, että sen varjolla mielipiteenne voidaan myydä millä tahansa lehmänkaupalla?
SDP myi vähäosaiset kättä heilauttamalla säätytalolla (HS 2.6.2011) talouspoliittisine linjauksineen. Kokoomus paljasti oikean karvansa. Vain vasemmistoliitto piti linjansa ja heidän äänestäjänsä edes häilyvän uskon demokratiaan. Demokratia vain valitettavasti on julma vallan ilmentymä heille, jotka vähemmistönä joutuvat sen kohteeksi. Vähemmistöjen ja köyhien asia kun ei nouse millään tavoin esiin tämän maailmanuskonnoksi muuttuneen markkinatalouden kaanonissa.
Minulla on suuria vaikeuksia uskoa sellaiseen edustukselliseen demokratiaan, jossa pelisäännöt sovitaan poikien ja tyttöjen kesken marmoripalatsissa. Hallitusneuvottelut, hallitusohjelma ja suuntalinjat ovat niin oleellisia tekijöitä suomalaisessa politiikassa, että niiden pitäisi olla yleisötilaisuuksia - mieluummin vielä avarassa ja miellyttävässä ympäristössä. Minä haluaisin töitteni jälkeen kävellä Finlandiatalon suureen saliin kuuntelemaan kahvikuppi kädessä neuvotteluja, joissa neuvotellaan minun ja lasteni tulevaisuudesta. Miksi minulla ei ole siihen oikeutta? Minulla pitäisi olla oikeus päivän päätteeksi osallistua vapaaehtoiseen valiokuntaan äänestämässäni puolueessa, jonka päätökset sitoisivat neuvottelevaa kansanedustajaa. Silloin hän edustaisi minua ja minun toiveitani ja tavoitteitani.
Robert Greene kirjoittaa:
"Vaihtoehtojen hallitsemisella on yksi päätarkoitus: vallankäyttäjän ja rankaisijan naamioiminen. Taktiikka sopiikin parhaiden niiden käyttöön, joiden valta on haurasta ja jotka eivät voi käyttää valtaansa avoimesti herättämättä epäilyksiä, vastenmielisyyttä ja vihaa. Yleisemminkin voi sanoa, ettei valtaa kannata käyttää liian suoraan tai voimallisesti, vaikka olisi kuinka vahvassa ja varmassa asemassa. On yleensä tehokkaampaa ja hienovaraisempaa jättää ihmisille valinnanvapauden illuusio".
